Esiintymistärinä, vaikka jännittää vähemmän.
Valitsee sellaisen runon, joka on englanniksi, lausumistaidoille liian nopea ja ei kertaakaan esitetty. Pääsee paineista onnistua. Valitsee sellaisen runon, jossa on niitä piirteitä, mitä haluaisi itsessään esiintyjänä vahvistaa – ja kestää sitä, että on keskeneräisenä ja ulkona osaamisalueeltaan lavalla voidakseen olla myöhemmin keskeneräisenä osaamisalueellaan lavalla.
Valitsee sellaisen runon, toisen, jolla on aiemmin saanut hyviä pisteitä. Esittää sen niin kuin on esittänyt – tekee sitä, millä on pärjännyt. Toistaa. Lakkaa kuuntelemasta tilannetta, tekstiä ja omaa suhdetta siihen tänään. Katoaako aitous kun lakkaa kuuntelemasta? Haluaisin väittää näin, itseni kohdalla, omia tekstejä esittäessä.
Prosessi. Hyväksyminen. Tärkeämpää kuin menestyä nyt voi olla tehdä jotain sellaista, joka on merkityksellistä että pääsee eteenpäin. Vaikka silti haluaisi saada validoinnin ja palkinnon että hei, sun elämän narratiivissa tää oli tosi oleellista – näe mut! Anna mun selittää, että en kuvitellutkaan olevani hyvä. Pelkään olettamuksia enemmän kuin epäonnistumisia.
Sen jälkeen pöydässä huojuen istuvat ihmiset ja kiivas väittely. Miten paljon kiinnostavampaa on keskittyä vakuuttamaan niitä, joita ei kiinnosta – kuin tehdä sitä, mikä kiinnostaa ja antaa niiden löytää, jotka löytää. Missä vaiheessa aloin pudota jälkimmäiselle puolelle? Saako täällä pysyä – ei varmasti – kaikki on liikeettä.
Jenni Nikinmaa 